Vappu 2020

En ole ikinä viettänyt vappua sen suuremmin ja tänäkin vuonna korona ja raskaus aiheuttavat sen, että vappu vietetään kiltisti kotona. Tänä vuonna minun piti olla vappu töissä tienaamassa rahaa, mutta jalkaan iski plantaarifaskiitti, joten nyt vappu vietetään saikulla kävelyä vältellen.

Olo on viime aikoina ollut kuin vappupallolla. Vatsa on ottanut kauhean kasvupyrähdyksen ja takit eivät mahdu kunnolla päälle. Muuttuvan kehon hyväksyminen on hieman hankalaa, koska en muutenkaan ole kropaltani kokoa siro, joten mitä suuremmaksi tässä tulee, niin sitä enemmän ulkomuoto ahdistaa. Toki olen enemmän kuin kiitollinen tästä raskaudesta ja hämmästynyt mihin kaikkeen naisen vartalo kykeneekään raskauden aikana, mutta odotan myös innolla sitä aikaa, että mahdun taas kaikkiin omiin vaatteisiini eikä enää tarvitsisi lainailla miehen huppareita.

Mutta palataanpa takaisin aiheeseen vappu. Vaikka en yleensä vappua juhli, niin halusin tänä vuonna kuitenkin hankkia simaa ja kokeilla leipoa ensimmäistä kertaa vappumunkkeja! Kakarana vapussa parasta oli äidin tekemä sima ja munkit - toivottavasti minä onnistuisin munkeissa yhtä hyvin kuin äitini. Nyt otankin suunnaksi keittiön ja toivotaan, etten saa aikaiseksi rasvapaloa!

Hyvää vappua kaikille! :)

Read More

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Tätä tekstiä kirjoittaessani olen 25.raskausviikolla, joten ensimmäisestä kolmanneksesta on jo hetki aikaa. Halusin kuitenkin blogiin kirjoittaa ylös muistojani raskauden ajoilta ihan itseäni varten, mutta myös muita varten. Itse ainakin Googletin todella paljon ihmisten kokemuksia raskaudesta, koska näin ensimmäistä lastani odottaessa en oikeasti tiennyt tuon taivaallista raskaudesta.

Niin kuin sanoin niin tietämykseni raskaudesta oli koulussa opittua ja kavereilta kuultua. Olin myös käsityksessä, että kaikillahan se aamupahoinvointi iskee, mikä aiheuttikin minulla huolta koko ensimmäisen kolmanneksen ajan. Yhden ainoan kerran meinasin oksentaa ensimmäisen kolmanneksen aikana. Tämäkin tapahtui pari päivää ennen kuin tein positiivisen raskaustestin. Tämän jälkeen koin etovaa tunnetta, mutta se oli niin mitätöntä, etten todellakaan voi sanoa kärsineeni pahoinvoinnista.

Minua vaivasi älytön väsymys ensimmäisen kolmanneksen aikana. En meinannut jaksaa pysyä hereillä ennen iltavuoroa ja melkein päivittäin olikin nukuttava pienet päikkärit ennen töitä. Aamuvuojen jälkeen minulla oli tekeminen pitää itseni hereillä iltaan asti.

En kokenut, että minulla olisi ollut mitään suurempia ruokahimoja ensimmäisellä kolmanneksella. Tiettyjä asioita minun ei vain tehnyt mieli etovan tunteen takia ja näistä pahimmat olivat kahvi ja ruisleipä. Eli pullamössösämpylöillä mentiin koko ensimmäinen kolmannes, kroppa kiitti. Muutenkin raskauden alusta asti minulla tuntui olevan kokoajan nälkä. Aamuvirkkuna ehdin ennen iltavuoroa vetämään naamariin kaksi aamupalaa ja lounaan. Ehkä päälle vielä "välipalan".

Ihoni meni alkuun todella huonoon kuntoon ja naamassa oli finnejä enemmän kuin teinivuosina. Tämä vaihe meni onneksi nopeasti ohi.

Henkisesti ensimmäinen raskaus kolmannes oli todella vaikea. Olin enemmän kuin onnellinen, että vihdoinkin odotamme lasta, mutta olin asiasta niin epäuskoinen, että stressasin kuinka raskaus oikeasti tulee onnistumaan ja aivan varmasti se menisi kesken. Onneksi neuvolassa ymmärrettiin hoitotaustojeni takia, minkä takia en ole mikään riemusta kiljuva tuleva äiti vaan enemmänkin pessimisti. Odotin positiivisen testin jälkeen varhaisultraa, josta olin ihan varma, että se on jo mennyt kesken. No eipä ollut ei. Tämän jälkeen stressasin ja odotin NT-ultraa ja olin aivan varma, että ultrassa tullaan näkemään kuollut sikiö. Eipä veikkaukseni mennyt oikeaan tälläkään kertaa - ONNEKSI! Tämän jälkeen hieman rauhoituin, mutta silti olin todella varovainen odotusteni kanssa. Kun julkaisimme raskausuutisen niin se tuntui hyvältä, mutta jollain tavalla myös pahalta. Aloin pelkäämään, että mitä, jos raskaus ei päätykään hyvin ja sitten se pitää kertoa näille kaikille ihmisille. Tätä ajatusta onneksi osasin itsekseni työstää ja totesin mielessäni, että mitä sitten - se on silloinkin vain elämää ja itse en voi sille mitään.

Raskauden alku ei todellakaan ole aina 24/7 oksentamista, onnensa kukkuloilla olemista tai pelkkää väsymystä - kaikilla se on niin yksilöllistä ja erilaista. Minun raskauden alku oli henkisesti paljon raskaampaa kuin fyysisesti. Tässä oli minun ensimmäinen kolmannekseni ja olen todella kiitollinen, että kohta ollaankin jo viimeisellä kolmanneksella.

Read More

Lastenhuoneen taulut

Lastenhuoneen sisustusta olen hieman jo suunnitellut ja joitain asioita jopa uskaltanut toteuttaa. Koska raskaus ei ollut mikään helpoin saavutus niin on ollut todella vaikea uskoa, että kaikki menee ihan maaliin asti ja lapsi joskus syntyisikin. Tämän takia ihan kaikkea en ole uskaltanut tehdä/toteuttaa lastenhuoneen osalta. Nyt kuitenkin olen hankkinut jo muutamia asioita huonetta koristamaan ja tässä olisi edullisimmat hankinnat, mitä olen sisustusta varten hankkinut.

Törmäsin nettiä selaillessani Pikkuruiset-nettikauppaan, missä oli mitä suloisempia julisteita lastenhuoneeseen. Rakastan lastenhuoneiden sisustuksessa eläinaiheisia asioita, joten tiesin heti, että haluan kotiuttaa meidän lastenhuoneeseen Pikkuruisilta ainakin muutaman julisteen.

Valitsin julisteista kolme erikokoista julistetta. Isoimmassa söpöilee jänis ja keskikokoisessa kettu. Pienimmäksi julisteeksi valitsin tekstin, joka kolahti.

Tämä trio on hellyyttävä ja näistä saa luotua kivan taulukokonaisuuden. Vielä en tosin ole päättänyt mille seinälle taulut laitan, mutta eiköhän paikka löydy helposti, kun saamme huonetta enemmän eteenpäin.

Kehykset julisteisiin hankin JYSK:stä. Halusin puisilla kehyksillä tuoda lastenhuoneeseen hieman lämpöä, koska muuten huoneessa vallitsee harmaan ja valkoisen harmonia.

*Postauksessa oleva linkki ei tuota bloggaajalle tuloja.

Read More

Lapsettomuushoidot

Asia, joka on lähellä sydäntäni on lapsettomuushoidot ja haluan jakaa tästä kipeästä asiasta omaa tietoani ja rikkoa sitä käsitystä, että lapsettomuus ja lapsettomuushoidot olisivat jollain tavalla tabu.

Itse sain selville entisessä avioliitossani, että minä en voi saada kovin helposti lapsia ilman hoitojen avustusta. En erittele sen tarkemmin miksi en voi saada helposti lapsia, koska se ei ole se tärkeä asia tässä. Minä kerroin heti asiasta lähimmille ihmisilleni ja vain yksi ystäväni otti asian hyvin. Muilta sain säälittäviä kommentteja esimerkiksi "niin, kun sinussa on tuommoinen vika". Silloinen avioliitto ajautui eroon, koska ex-mieheni ei todellakaan suhtautunut asiaan kannustavalla tavalla. Tämä satuttikin todella paljon ja häpesin alkuun sitä, että minä en saa jälkeläisiä ihan tuosta noin vaan. Päätin kuitenkin nousta asian yläpuolelle, koska minä en tätä itselleni tilannut ja asiaan on apuja: lapsettomuushoidot.

Nykyinen mieheni otti asian hyvin ja on ollut todella kannustava hoitojen aikana. Pelkäsin alkuun kuinka hän suostuu menemään tutkimuksiin, koska ex-mieheni laittoi tässä kohtaa stopin. Onneksi kaikki miehet eivät ole kuitenkaan samanlaisia ja mieheni meni mieluusti tutkimuksiin, mitkä vaaditaan, että pariskunta voi päästä hoitoihin.

Lapsettomuushoidot vievät aikaa ja ne vaativat malttia. Vaikka hoidot ovat usein tehokkaita niin nekään eivät ole mitään taikoja. Meillä meni vajaa kaksi vuotta hoitojen aloituksesta siihen, että tulin raskaaksi. Alkuun tuntuu, ettei mikään etene, koska alkuun kuuluu niin paljon erilaisia tutkimuksia. Sitten, kun pariskunta on tutkittu niin aletaan miettimään sopivaa hoitolinjaa. Meillä "riitti" lääkkeellinen ovulaatio induktio, josta seuraava vaihe olisi ollut inseminaatio. Lapsettomuushoidoissa pitää olla valmis menemään hoitolinjausta eteenpäin, jos suunnitellut asiat eivät tuo tulosta. Me olimme tähän varautuneet ja itse olin jo henkisesti varautunut siihen, että raskaus tulee olemaan vielä pidemmän matkan ja ajan päässä.

Lapsettomuudesta kärsivät saavat usein lukea ja kuulla mitä inhottavampia lauseita liittyen raskauteen tai hoitoihin. Minä listasin muutaman lauseen ylös, joihin itse törmäsin ennen raskaaksi tulemista. Nämä lauseet todella saivat minut näkemään punaista:
"Tulin vasta toisesta kierrosta raskaaksi, niin nyt tiedän, mitä lapsettomuudesta kärsivät ihmiset joutuvat kokemaan."
"Minä tulen raskaaksi, kun mies vain vähän vilkaisee minua."
"Miksi sinä et tee lasta, kun ikää on jo kohta 30v?"
"Kaverit ihan ihmettelee kuinka hedelmällinen olenkaan, kun tulen niin helposti raskaaksi."

Sekin on yksi syy miksi haluan tuoda lapsettomuutta julki on se, että ihmiset oikeasti miettisivät mitä sanovat. Moni on hämmästellyt, kun olen niin avoimesti puhunut lapsettomuudestani, mutta miksi en puhuisi? Minä en asialle voi mitään ja se ei tee minusta huonompaa ihmistä. Elämme kuitenkin 2020 vuotta, joten voisi kuvitella, että tämäkään asia ei olisi enää niin ihmeellinen. Kuitenkin tahaton lapsettomuus on aika yleistä.

Minä olen todella kiitollinen lapsettomuushoidoista, mitkä Suomessa ovat todella hyviä ja niihin pääsy ei mielestäni ollut työn ja tuskan takana. Olen myös kiitollinen niistä ammattilaisista, jotka ovat töissä lapsettomuuspuolella. Itse en ainakaan joutunut kokemaan hoidoissa käydessäni sellaista tunnetta, etten minä riittäisi tämmöisenä kuin olen. Sain vastauksia kysymyksiin, mitkä askarruttivat hoitojen aikana ja kaikki selitettiin yksinkertaisesti. Oli myös ihana nähdä varhaisultrassa lääkärin onnellinen ilme, kun hän ultralla löysi muutaman viikon ikäisen alkion. He, jotka lapsettomuushoitojen puolella työskentelevät, tekevät varmasti sitä hommaa sydämellä.

Lapsettomuus ei ole vika, kukin olemme erilaisia ja jotkut ovat vain tältä osa-alueelta erilaisia. Pidetäänhän se mielessä :).

Read More

Uusi alku

Uusi blogi, tyhjä tekstikenttä. Toisaalta tämä tuntuu ihanalta - aloittaa aivan alusta. Toisaalta tämä on myös hankalaa.

Täällä kirjoittelee siis Laura, 30-vuotias nainen, joka ennen kirjoitti kosmetiikkapainotteista lifestyle-blogia. En halua jakaa entistä blogiani täällä, koska tämä ei muuten tuntuisi aivan uudelta alulta. Halusin aloittaa uuden blogin, koska koen, että elämäni on nyt ottanut aivan uuden suunnan eikä se kata enää niin paljoa pinnallista kosmetiikkaa.

Asun viime vuonna rakennetussa pienessä omakotitalossa avomieheni, berninpaimenkoiramme ja kahden kissamme kanssa. Odotamme tällä hetkellä ensimmäistä lastamme, jonka olisi tarkoitus saapua täydentämään pientä perhettämme elokuussa. Työskentelen hoitoalalla ja vapaa-ajan käytän mieluiten metsässä metsästäen tai koiran kanssa ulkoillen. Kotona tykkään leipoa ja pelailla lautapelejä mieheni kanssa.

En halua kategorioida uutta blogiani sen tarkemmin, mutta täällä pääsette lukemaan tulevasta lapsiperheen elämästä, sisustamisesta, leivontapäivistäni, ajatuksistani maailman asioista ja ehkä joskus myös tännekin eksyy kosmetiikka-aiheisia postauksia.

Tervetuloa!

Read More