Raskausdiabetes

Kerroinkin aiemmin, että minulla todettiin raskausdiabetes ja lupasin kirjoittaa tästä ihan omassa postauksessa.

Minun raskausdiabetes johtuu korkeista paastoarvoista, mitkä johtuvat raskaushormonista eikä ruokavaliosta. Kun rasituskokeen tulokset tulivat, niin itselläni nousi vain hieman paastoarvot, muut arvot eivät olleet lähelläkään raja-arvoja. Huolestuin kuitenkin heti, että joudunko kovastikin muuttamaan ruokavaliota ja tämmöiselle nirsolle herkkuperseelle kasvisten lisääminen ja herkkujen vähentäminen olisi oikea kulttuurishokki.

Rasituskokeen jälkeen jouduin mittailemaan muutaman päivän verensokereita neljä kertaa päivässä ja aina paastoarvo oli yli rajan. Neuvolasta sainkin lähetteen TAYS:n, jotta saisin ohjeet raskausdiabeteksen hoitoon loppuraskauden ajaksi. Ennen TAYS:n aikaa jouduin pitämään ruokapäiväkirjaa ja edelleen mittaamaan verensokerin neljä kertaa päivässä. TAYS:ssa onneksi todettiin ruokavalion olevan tarpeeksi kunnossa ja korkeisiin paastoarvoihin syypäänä tosiaan on raskaushormonit. Vaikka kuinka terveellisesti söin edellispäivänä niin paastoarvot ylittivät aina sallitun rajan. Mitä pidempi paastoaikana oli niin sitä korkeampi myös paastoarvokin oli. Kuulostaa täysin epäloogiselta, mutta raskaushormonit sekoittavat hyvin koko kropan.

Sain TAYS:sta ohjeeksi aloittaa tablettilääkityksen, minkä annostus nousi asteittain. Hyvin nopeasti huomasin, ettei tabletit paljoakaan auttaneet paastoarvoon, joten kävin TAYS:sta hakemassa insuliinin. Nyt olen viikon verran pistänyt pitkävaikutteista insuliinia iltaisin ja paastoarvot ovat jo käyneet alle sallitun rajan, mutta vielä ei olla tarpeeksi toimivassa annoksessa. Myös insuliinissa oikea annostus nostetaan asteittain ja pistettävän insuliinin määrä lähti todella pienestä annoksesta, joten oikean annoksen löytämisessä voi muutama viikkokin vierähtää.

Koin alkuun todella huonoa omatuntoa raskausdiabeteksesta, koska se tuntui siltä, että olisin jotenkin huonompi raskaana oleva nainen kuin ne, jotka eivät radista kärsi. Mutta onneksi osasin tämän ajattelumallin kääntää todella nopeasti oikeaksi - varsinkin sen jälkeen, kun kuulin, ettei vika ole ruokavaliossani vaan hormoneissa, joihin en pysty vaikuttamaan. Jos jotain hyvää haluaa radista keksiä, niin on ihan kiva, että nyt vauvan kokoa tarkkaillaan kerran kuussa TAYS:ssa, joten pääsen hänet näkemään todennäköisesti vielä pari kertaa ennen synnytystä.

Vielä pitää hehkuttaa TAYS:n henkilökuntaa, koska äitiyspoliklinikalla diabeteshoitajat/kätilöt olivat aivan ihania! Olen nyt käynyt kahdella eri ihmisellä ja he olivat niin ammattilaisia, mutta rentoja! He eivät ollenkaan syyllistäneet sinua ruokapäiväkirjasta vaan rakentavasti mietittiin, jos tavallisen jogurtin voisi korvata jollain muulla terveellisemmällä vaihtoehdolla yms. He eivät myöskään katsoneet minua kieroon, kun kerroin nirsoudestani kasviksia kohtaan vaan osasivat siinäkin heittää ohjeita huumorilla. Aivan ihania ja minulla jäi molemmilla käyntikerroilla hyvä fiilis, kun TAYS:sta lähdin.

Mielestäni siis raskausdiabetes ei ole mikään häpeän aihe eikä se pilaa loppuraskautta, kunhan siihen osaa asennoitua oikein :).

Read More

RASKAUDEN TOINEN KOLMANNES

Tällä hetkellä minulla on menossa rv30, joten viimeistä kolmannesta viedään. Halusinkin tulla nyt kirjoittamaan mahdollisimman nopeasti toisesta kolmanneksesta, ettei aika ehdi vielä enemmän kultaamaan muistoja.

Mielestäni olen alusta asti päässyt raskaudessa aika helpolla. Toinen kolmannes tuntui menevän vielä mukavemmin kuin ensimmäinen kolmannes, koska en pelännyt enää keskenmenoa vaan osasin nauttia raskaudesta.

Fyysisesti kropan kasvaminen suuntaan ja toiseen oli ehkä vaikeinta. Omista vaatteista ei mahtunut päälle kuin löysät ja joustavat, mutta mammavaatteetkaan eivät houkuttaneet. Vietinkin paljon aikaa collareissa ja miehen huppareissa. Osaan myös ottaa aika paljon huumorilla vaa'an lukemat ja ison mahan, koska sillä pidän mieleni paremmin kasassa enkä ala häpeilemään itseäni. Kuitenkin kasvatan sisälläni meidän lastamme, joten ei ole ihme, että kroppa muuttuu isommaksi.

Toista kolmannesta varjosti stressi, mikä johtui huonosta ilmapiiristä töissä. Töissä on joukko ihmisiä, jotka eivät minusta pidä ja he osoittelevat minua syyttävällä sormella vaikka en olisi mitään tehnytkään. Tämän takia vietin välillä unettomia öitä. Onneksi nyt olen kesälomalla eikä tuohon kammottavaan paikkaan tarvitse palata katsomaan niitä sisäisesti rumia ihmisiä.

Ruokahimoja oli oikeastaan vain yksi, banaani! Saatoin syödä ostamani banaanin jo kaupasta autolle kävellessäni. Vieläkin voisin syödä monta banaania päivässä, mutta toisella kolmanneksella iskenyt raskausdiabetes saa banaanin himoni hieman laantumaan. Radista kerron joskus ihan omassa postauksessaan.

Toisella kolmanneksella vauvan liikkeet ovat vain voimistuneet ja ne ovatkin päivien huippuhetkiä. Olen jo oppinut tunnistamaan, koska vauvalla on hikka. Mieskin on nähnyt selvästi liikkeitä vatsan päällä, mutta ikinä ei satu olemaan paikalla, kun vauva eniten liikkuu, jolloin mies saisi kokea kädellään vauvan liikkeet vatsan päältä. Nämä isoimmat liikkeet tuntuvat usein öisin ja iltaisin. Toivottavasti meidän vauvasta ei tule yökukkujaa, koska sitten on äidillä tekeminen poistua aamuvirkun roolista.

Liitoskivut hieman vaivasivat minua jossain vaiheessa, mutta helpottivat, mitä lähemmäksi mentiin viimeistä kolmannesta. Nyt on tosin lenkillä alkanut olemaan merkkejä taas liitoskivuista, joten saa nähdä palaako ne ilahduttamaan päiviäni kesän ajaksi.

Vaikka raskaudessa kokee hyvin paljon fyysisesti, että henkisesti 9 kuukauden aikana, niin olen silti todella onnellinen kaikista muutoksista! Olo on hyvin siunattu enkä malta odottaa, että mieheni kanssa tapaamme lapsemme. Toinen kolmannes meni todella nopeasti ja toivonkin, että viimeinenkin kolmannes menisi vähintäänkin yhtä nopeasti! :)

Read More

Vappu 2020

En ole ikinä viettänyt vappua sen suuremmin ja tänäkin vuonna korona ja raskaus aiheuttavat sen, että vappu vietetään kiltisti kotona. Tänä vuonna minun piti olla vappu töissä tienaamassa rahaa, mutta jalkaan iski plantaarifaskiitti, joten nyt vappu vietetään saikulla kävelyä vältellen.

Olo on viime aikoina ollut kuin vappupallolla. Vatsa on ottanut kauhean kasvupyrähdyksen ja takit eivät mahdu kunnolla päälle. Muuttuvan kehon hyväksyminen on hieman hankalaa, koska en muutenkaan ole kropaltani kokoa siro, joten mitä suuremmaksi tässä tulee, niin sitä enemmän ulkomuoto ahdistaa. Toki olen enemmän kuin kiitollinen tästä raskaudesta ja hämmästynyt mihin kaikkeen naisen vartalo kykeneekään raskauden aikana, mutta odotan myös innolla sitä aikaa, että mahdun taas kaikkiin omiin vaatteisiini eikä enää tarvitsisi lainailla miehen huppareita.

Mutta palataanpa takaisin aiheeseen vappu. Vaikka en yleensä vappua juhli, niin halusin tänä vuonna kuitenkin hankkia simaa ja kokeilla leipoa ensimmäistä kertaa vappumunkkeja! Kakarana vapussa parasta oli äidin tekemä sima ja munkit - toivottavasti minä onnistuisin munkeissa yhtä hyvin kuin äitini. Nyt otankin suunnaksi keittiön ja toivotaan, etten saa aikaiseksi rasvapaloa!

Hyvää vappua kaikille! :)

Read More

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Tätä tekstiä kirjoittaessani olen 25.raskausviikolla, joten ensimmäisestä kolmanneksesta on jo hetki aikaa. Halusin kuitenkin blogiin kirjoittaa ylös muistojani raskauden ajoilta ihan itseäni varten, mutta myös muita varten. Itse ainakin Googletin todella paljon ihmisten kokemuksia raskaudesta, koska näin ensimmäistä lastani odottaessa en oikeasti tiennyt tuon taivaallista raskaudesta.

Niin kuin sanoin niin tietämykseni raskaudesta oli koulussa opittua ja kavereilta kuultua. Olin myös käsityksessä, että kaikillahan se aamupahoinvointi iskee, mikä aiheuttikin minulla huolta koko ensimmäisen kolmanneksen ajan. Yhden ainoan kerran meinasin oksentaa ensimmäisen kolmanneksen aikana. Tämäkin tapahtui pari päivää ennen kuin tein positiivisen raskaustestin. Tämän jälkeen koin etovaa tunnetta, mutta se oli niin mitätöntä, etten todellakaan voi sanoa kärsineeni pahoinvoinnista.

Minua vaivasi älytön väsymys ensimmäisen kolmanneksen aikana. En meinannut jaksaa pysyä hereillä ennen iltavuoroa ja melkein päivittäin olikin nukuttava pienet päikkärit ennen töitä. Aamuvuojen jälkeen minulla oli tekeminen pitää itseni hereillä iltaan asti.

En kokenut, että minulla olisi ollut mitään suurempia ruokahimoja ensimmäisellä kolmanneksella. Tiettyjä asioita minun ei vain tehnyt mieli etovan tunteen takia ja näistä pahimmat olivat kahvi ja ruisleipä. Eli pullamössösämpylöillä mentiin koko ensimmäinen kolmannes, kroppa kiitti. Muutenkin raskauden alusta asti minulla tuntui olevan kokoajan nälkä. Aamuvirkkuna ehdin ennen iltavuoroa vetämään naamariin kaksi aamupalaa ja lounaan. Ehkä päälle vielä "välipalan".

Ihoni meni alkuun todella huonoon kuntoon ja naamassa oli finnejä enemmän kuin teinivuosina. Tämä vaihe meni onneksi nopeasti ohi.

Henkisesti ensimmäinen raskaus kolmannes oli todella vaikea. Olin enemmän kuin onnellinen, että vihdoinkin odotamme lasta, mutta olin asiasta niin epäuskoinen, että stressasin kuinka raskaus oikeasti tulee onnistumaan ja aivan varmasti se menisi kesken. Onneksi neuvolassa ymmärrettiin hoitotaustojeni takia, minkä takia en ole mikään riemusta kiljuva tuleva äiti vaan enemmänkin pessimisti. Odotin positiivisen testin jälkeen varhaisultraa, josta olin ihan varma, että se on jo mennyt kesken. No eipä ollut ei. Tämän jälkeen stressasin ja odotin NT-ultraa ja olin aivan varma, että ultrassa tullaan näkemään kuollut sikiö. Eipä veikkaukseni mennyt oikeaan tälläkään kertaa - ONNEKSI! Tämän jälkeen hieman rauhoituin, mutta silti olin todella varovainen odotusteni kanssa. Kun julkaisimme raskausuutisen niin se tuntui hyvältä, mutta jollain tavalla myös pahalta. Aloin pelkäämään, että mitä, jos raskaus ei päätykään hyvin ja sitten se pitää kertoa näille kaikille ihmisille. Tätä ajatusta onneksi osasin itsekseni työstää ja totesin mielessäni, että mitä sitten - se on silloinkin vain elämää ja itse en voi sille mitään.

Raskauden alku ei todellakaan ole aina 24/7 oksentamista, onnensa kukkuloilla olemista tai pelkkää väsymystä - kaikilla se on niin yksilöllistä ja erilaista. Minun raskauden alku oli henkisesti paljon raskaampaa kuin fyysisesti. Tässä oli minun ensimmäinen kolmannekseni ja olen todella kiitollinen, että kohta ollaankin jo viimeisellä kolmanneksella.

Read More