Kerroinkin aiemmin, että minulla todettiin raskausdiabetes ja lupasin kirjoittaa tästä ihan omassa postauksessa.
Minun raskausdiabetes johtuu korkeista paastoarvoista, mitkä johtuvat raskaushormonista eikä ruokavaliosta. Kun rasituskokeen tulokset tulivat, niin itselläni nousi vain hieman paastoarvot, muut arvot eivät olleet lähelläkään raja-arvoja. Huolestuin kuitenkin heti, että joudunko kovastikin muuttamaan ruokavaliota ja tämmöiselle nirsolle herkkuperseelle kasvisten lisääminen ja herkkujen vähentäminen olisi oikea kulttuurishokki.
Rasituskokeen jälkeen jouduin mittailemaan muutaman päivän verensokereita neljä kertaa päivässä ja aina paastoarvo oli yli rajan. Neuvolasta sainkin lähetteen TAYS:n, jotta saisin ohjeet raskausdiabeteksen hoitoon loppuraskauden ajaksi. Ennen TAYS:n aikaa jouduin pitämään ruokapäiväkirjaa ja edelleen mittaamaan verensokerin neljä kertaa päivässä. TAYS:ssa onneksi todettiin ruokavalion olevan tarpeeksi kunnossa ja korkeisiin paastoarvoihin syypäänä tosiaan on raskaushormonit. Vaikka kuinka terveellisesti söin edellispäivänä niin paastoarvot ylittivät aina sallitun rajan. Mitä pidempi paastoaikana oli niin sitä korkeampi myös paastoarvokin oli. Kuulostaa täysin epäloogiselta, mutta raskaushormonit sekoittavat hyvin koko kropan.
Sain TAYS:sta ohjeeksi aloittaa tablettilääkityksen, minkä annostus nousi asteittain. Hyvin nopeasti huomasin, ettei tabletit paljoakaan auttaneet paastoarvoon, joten kävin TAYS:sta hakemassa insuliinin. Nyt olen viikon verran pistänyt pitkävaikutteista insuliinia iltaisin ja paastoarvot ovat jo käyneet alle sallitun rajan, mutta vielä ei olla tarpeeksi toimivassa annoksessa. Myös insuliinissa oikea annostus nostetaan asteittain ja pistettävän insuliinin määrä lähti todella pienestä annoksesta, joten oikean annoksen löytämisessä voi muutama viikkokin vierähtää.
Koin alkuun todella huonoa omatuntoa raskausdiabeteksesta, koska se tuntui siltä, että olisin jotenkin huonompi raskaana oleva nainen kuin ne, jotka eivät radista kärsi. Mutta onneksi osasin tämän ajattelumallin kääntää todella nopeasti oikeaksi - varsinkin sen jälkeen, kun kuulin, ettei vika ole ruokavaliossani vaan hormoneissa, joihin en pysty vaikuttamaan. Jos jotain hyvää haluaa radista keksiä, niin on ihan kiva, että nyt vauvan kokoa tarkkaillaan kerran kuussa TAYS:ssa, joten pääsen hänet näkemään todennäköisesti vielä pari kertaa ennen synnytystä.
Vielä pitää hehkuttaa TAYS:n henkilökuntaa, koska äitiyspoliklinikalla diabeteshoitajat/kätilöt olivat aivan ihania! Olen nyt käynyt kahdella eri ihmisellä ja he olivat niin ammattilaisia, mutta rentoja! He eivät ollenkaan syyllistäneet sinua ruokapäiväkirjasta vaan rakentavasti mietittiin, jos tavallisen jogurtin voisi korvata jollain muulla terveellisemmällä vaihtoehdolla yms. He eivät myöskään katsoneet minua kieroon, kun kerroin nirsoudestani kasviksia kohtaan vaan osasivat siinäkin heittää ohjeita huumorilla. Aivan ihania ja minulla jäi molemmilla käyntikerroilla hyvä fiilis, kun TAYS:sta lähdin.
Mielestäni siis raskausdiabetes ei ole mikään häpeän aihe eikä se pilaa loppuraskautta, kunhan siihen osaa asennoitua oikein :).